Hei kaikki jouluna kinkkua ähkyyn syöneet lukijani! Tämä tarina kertoo siitä, kuinka minä halusin yhtäkkiä kasvaa isoksi.
Aina joskus ennen kun minulta on kysytty, että mikäs sinä haluat olla sitten isona, niin oon vastannu etten tiiä. Nykyään multa ei enää tuota kysytä, liekkö johtuu siitä, että iän perusteella olisin muka jo aikunen. Mutta jos joku vielä kysyis mikä haluan olla isona, niin vastaisin: ISO!
Kaikki alkoi siitä kun... No, oikeastaan mulla ei oo hajuakaan, että mistä tää kaikki on alkanu. Jos kaivellaan oikeen syvälle kaukaisuuteen pimeisiin ja hatariin muistikuviini, niin ehkä jo teini-ikäisestä asti aloin saamaan joskus jonkinlaista ihailua hoikkaa kroppaani kohtaan. Siis jotain pientä ohimenevää positiivisesti sävyttynyttä kommenttia siitä, että olempas minä laiha. Laihuus oli ilmeisesti jotenki ihannoimisen kohteena, ja itse rimppakinttuna satuin olemaan sitä luonnostani. Painoindeksi heilui 17-18 välillä koko lapsuuden ja teini-iän, ja jossain välissä äiti osti apteekista jotain ruokahalua kasvattavia litkuja ja pakkosyötti niitä mulle. Äitin mielestä olin liian laiha, mutta äitin mielestä oon varmaan aina liian laiha.
Niin, se on jännä miten se kauneusihannekin vaikuttaa tuolla korvien välissä niin vahvasti. Jos saa kehuja hoikasta kropasta, niin jotenkin sitä ajattelee, että tämä on hyvä. Itselläni on lisäksi ollut aina jonkinlainen ihanne mallimaailmaa kohtaan, joka sekin vaikuttaa sinne omiin korvien väliin, ainakin jos ei osaa olla varovainen, ja tietoisesti miettiä omia kauneusihanteita ja tavoitteitaan.
Mallimaailman (tai minkä lie) luomat kauneusihanteet vaikuttivat sen verran vahvasti, että pyrin tietoisesti olemaan mahdollisimman hoikka. Ystävät kyllä varmaan tietävät sen, että oon se minäkin välillä syönyt enemmän ja ollut vähän leveemmässä kunnossa, mutta paino ei ole koskaan noussut yli 59kg. Näin aikuisiällä hoikimmillaan olen painanut 51kg. Pituutta meikältä löytyy 167cm.
 |
| Elokuu 2011 |
 |
| Elokuu 2011 |
 |
| Syyskuu 2011 |
 |
| Helmikuu 2012 |
 |
| Kevät 2012 |
 |
| Elokuu 2012 |
Näin jälkikäteen näitä kuvia kattoessa, varsinkin 2011 kuvattuja, ei voi ku pyöritellä silmiä. Miten nuilla rimppakintuilla pysyy ees pystyssä? Ja miten nuilla käsivarsilla on muka jaksanu kantaa hevosen 30kg painavia rehusäkkejä? En tiiä mitä tapahtu yhtäkkiä, ilmeisesti päässä vaan naksahti jotenkin, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin mieleeni juolahti idea alkaa käymään salilla. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kun muutin Kreikkaan, joten ilmeisesti uusi ympäristö - uudet kujeet. Mitään tavoitteita en salilla käymiselle asettanut, kuhan halusin vaan alkaa käymään salilla. Eikös ne aina sano, että liikunta on hyvästä? Juoksukärpänen oli purassu jo tuollon kesällä 2011, mutta voitte vaan arvata kuinka pitkälle nuilla chicken legseillä pääsi... Se oli vartti hölkkää ja pohkeet huusi hoosiannaa. Enkä ihmettele yhtään näin jälkikäteen.
 |
| Syyskuu 2012, ennen salireenien alottamista. |
No, niinku Sirkesalo laulo, annoin pikkusormen ja se vei koko käden. Salitreenaaminen siis. Homma oliki yhtäkkiä hirveen mukavaa, treenien aikana sai ihanasti levähyttää aivoja ja laittaa kropan töihin, ja treenin jälkeen oli aina pirun hyvä olo koko kropassa. Hei, tää on hyvä juttu! Tätä jatketaan! Mitäs mä asettaisin itelleni tavoitteiksi? Lihakset on oikeestaan tosi kivoja, vaikken oo peilissä oikeen koskaan niitä nähny. Otetaan tälleen vaatimattomasti tavotteeksi ainaki siks päkki ja siihen sopiva loppuvartalo. Tavoitteen saavuttamis-aikatauluna loppuelämä. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Korvien välissä naksahti taas, ja kauneusihanteeni heitti sillä samalla hetkellä ison kärrynpyörän.
 |
| Maaliskuu 2013 |
 |
| Huhtikuu 2013 |
 |
| Huhtikuu 2013 |
 |
| Kesäkuu 2013 |
 |
| Kesäkuu 2013 |
Ja tilanne tällä hetkellä:
 |
| Joulukuu 2013 |
 |
| Joulukuu 2013, ilmeestä 200 lisäpistettä! |
Kyllä se vaan on jännä, että miten ne omat ihanteet ja arvot vaikuttaa minuun itseeni - sekä sinne korvien väliin että myös ulkonäköön. Ehkä kaikilla ei ole mitään vahvaa kauneusihannetta, joka ohjaisi elämää näin vahvasti syömisen, liikkumisen/treenaamisen, ehkä jopa pukeutumisen ja muun muodossa... Mutta monilla ihmisillä se jokin kauneusihanne voi tuntua hyvinkin vahvasti tavoitteelta omalla kohdalla. Tärkeää on kuitenkin se, että pyritään tietoisesti pitämään ne kauneusihanteet ja tavoitteet terveellisyyden piirissä, eikö niin? Ja myös se tulee muistaa, että jokainen meistä on yksilö, jonka korvien väli taikka kroppa ei välttämättä muokkaudu täysin siihen suuntaan kuin pyrimme. Vaikka kuinka joku saattaisi haluta Beyoncen pepun, niin ei tule todennäköisesti koskaan saavuttamaan tismalleen samanlaista. Pidetään tavoitteet realistisina, jolloin ne on mahdollista saavuttaakin, ja tuloksiin tyydytään juuri sillä omalla tasolla, oman potentiaalin mukaisesti!
Hyvää loppuvuotta kaikille, ja vielä parempaa ja terveellisempää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti