Suomi -________-

Noniin, eipä oo tullu tännekkään kirjoteltua pitkään aikaan...!

Syykin on hyvin selkeä: muutin takas Suomeen. Ensinnäkin se loppuaika Kreikassa meni melkoisella vauhilla eteenpäin, ja kun halusin nauttia viimeiseen asti siellä olosta, niin eipä tullut nettikahviloissa norkoiltua niin paljoa että olisi blogia jaksanut alkaa näpyttelemään... :)

Mutta siis Suomessa ollaan, ja olihan tänne ihan äärettömän paska palata. "Mitä, eikä??"
Joo. Ihan oikeasti!

En mä olis halunnu tulla tänne takas. Lähtöpäivä kun alko läheneen, niin mun valitus Suomesta ja Suomeen palaamisesta lisääntyi. Kaverit siellä Kreikassa ihmetteli, että eikös se nyt ole kiva päästä takaisin kotiin ja kotimaahan, johon vastaus oli erittäin jyrkkä ei. Tässä nimittäin pääsi käymään sillä tavalla, että Kreikasta tuli mun koti, ja Suomesta muumien mörkö (jota pelkään vielä näin aikuisenakin aika armottoman paljon).

fromfinland.fi

Kreikassa jouduin hyvästelemään parhaan ystäväni Simelan päivää ennen lähtöä, koska hän muutti Rodoksen keskustasta pois oman työharjottelunsa takia. Hyvästit sujui - kuten arvata saattaa - toisiamme halaten ja toistemme olkapäitä vasten itkien. Tai, no Simela nyt on niin lyhyt, et se varmaanki itki mun hauista vasten, mutta kuitenkin.

Tietenki hyvästejä ennen piti käydä viimistä kertaa yhessä bilettämässä, ja ilta sujui hyvinkin tuttuun tapaan baarikadulla seikkaillen... Alkukesän aikana kyllä ehti saada monta monta tuttua, kaveria, ja ystävää nuista baareista, kun siinä tutustui väkisinkin baarimikkoihin, DJ:ihin, pr-tyyppeihin, omistajiin... Monesti ne bileet kääntyikin hetkeksi sitten sinne tiskin toiselle puolelle, kuten esimerkiksi yhessä vakkaripaikassamme Alexander Barissa. Kipuappa Suomessa baaritiskin taa kaateleen pulloista shotteja suoraan suuhun nii lennät aika vauhilla ulos ja heräät seuraavana aamuna putkasta... :D

Simela, baarimikko, ja meikä ihan fiiliksissä :)

Siinä sitten Simelan kanssa jorattiin aamuun asti, päätettiin että nukumminen on heikkojen hommaa, ja raahauduttiin klo 10 Casinon uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Sammu tytöt melko hyvin niihin aurinkotuoleihin, vähän kärähdettiinkin auringossa, mutta tarkotuksena oli viettää aikaa mahollisimman paljon yhessä ennen mun Suomeen lähtöä, joten ei sitä kunnolla kerenny nukkumaan...

Viimistä kertaa Casinolla... :/

No, Simelan hyvästelemisen jälkeen kävin vielä lähtöpäivänä (tai siis iltana) hyvästelemässä kaikki tutut baarikadulla. Tulin yölennolla Suomeen, joka lähti Rodokselta kahen aikoihin, joten illalla kymmenen aikaan lähin järjestelmällisesti käymään baareja läpi ja sanomaan heipat kavereille. Niin, siis älkää nyt kuvitelko, että kaikki kaverit oon sieltä hankkinu vaan vakioasiakkaan roolissa ryyppäämällä niin ankarasti (kyllä, olen tehnyt sitäkin, en kiellä :D), mutta ihan rehellisesti sanottuna löysin tosi paljon kavereita mun kuntosalin kautta! NIIMPÄ!!! Salilla ensinnäkin tapasin yhen britin, jonka mukana oli viis muuta brittiä, jotka sattu tulemaan Rodokselle töihin Party Boatin pariin, jonka avulla sitten tutustuin koko Party Boat tiimiin ja heidän yhteistyökumppaninsa Big Brother Bar:in koko henkilökuntaan, jonka kautta pääsin BB:hen itsekin töihin, jonka avulla tutustuin kaikkiin vakioasiakkaisiin, ja.... Lista on loputon. Heitä lampeen pieni kivi ja katso miten ne rinkulat leviää siin ympärillä... :)

No niin, takaisin itse asiaan. Hyvästejä siellä baarikadulla sanoessa mulla pääsi tietenkin itku (taas), ja siellä sitten kävelin kadulla itkien kun vaihdoin paikkaa baarista toiseen... Hyvä puoli tässä oli se, että sain ensinnäkin paljon haleja ja lohduttavia kommentteja, mutta toiseksikkin jokaisessa baarissa ne aina päätti tarjota mulle jäähyväis-drinkin. Voitte siis kuvitella kuinka baarikadun kauimpaan päätyyn saavuttuani olin jo ihan iloisella ja hilpeällä tuulella! :D

Lentokentälle raahauduin apein mielin, taksissa katselin maisemia koko ~20min matkan ajan, ja kiinnitin huomiota ihan uusiin yksityiskohtiin, mitä en ollu ees aiemmin huomannu. Koko ajan mielessä pyöri sellaisia ajatuksia, että "nyt mä viimeistä kertaa nään tuon rannan.... tuon ravintolan... ajan tätä tietä pitkin....". Polttelin siinä tupakkaa (tottakai Kreikassa saa takseissa polttaa tupakkaa), tuulen tuivertaessa avoimesta ikkunasta tukkaani, katselin taivaalle, hengittelin syvään... Ja olin edelleenkin sitä mieltä, että en halua lähteä.

Hei hei naapurirannan maisemapolut :/

Kuka täältä nyt haluaa pois lähteä???

Lentokoneeseen raahauduin jonkinsortin pienen hiprakan ja masennuksen välitilassa, mutta huomasin ilokseni, että mun penkkirivillä ei istunu ketään muuta niin pääsin vaihtamaan paikkaa käytävän vierestä sinne ikkunan viereen. Tykkään hirveesti lentokoneissa istua just ikkunan vieressä ja katella maisemia, etenkin nousun aikana. Kiinnitin turvavyön, hengitin syvään, ja sitten.... pääsi taas itku. Katoin ikkunasta sinne Rodoksen pimeälle kiitoradalle, nieleskelin kyyneliäni ja pyyhin niitä hihalla pois poskilta... Huomasin kerääväni jo muutamia kummistuneita katseita kanssamatkustajilta, mutta ei mua kiinnostanu. Kaippa sitä kaikki älyää, että tytöllä on suru puserossa, ehkäpä sinne Rodokselle jäi jotain rakasta. Ja niin jäikin: itse Rodos.

Klo 6 tiistai-aamuna kone laskeutui Helsinkiin. Haista Suomi paska.

Mutta niin, täällä sitä nyt ollaan. Helsingistä tulin Ouluun jatkolennolla, ja ainut hyvä puoli tässä koko Suomeen-paluu-jutussa oli se, että paras ystäväni Mallu haki minut kentältä. Mallua en ollu nähny puoleen vuoteen, joten kivahan se oli palata ystävän syleilyyn :) Yksi paras ystävä jäi Kreikkaan, mutta toinen paras ystävä on taas täällä läsnä. Sillä pääsee jo pitkälle - nimittäin ystävien voimalla!

Nyt oon ollu Suomessa jo kuukauden, ei vitsit että aika kyllä kuluu nopeeta... Paljon mä oon täälläkin ehtinyt jo hommaamaan, mutta kirjoittelempa niistä taas joku toinen kerta ihan ajan kanssa.

Ja niin, mitenkäs fiilikset on nyt tänä päivänä koko Kreikka vs. Suomi -asian suhteen? Vaikka tän kertainen blogiteksti olikin kyyneliä ja suomi-angstia täynnä, niin voin rehellisesti sanoa, että oon ihan pirun tyytyväinen taas elämääni tällä hetkellä :) Ehkä se Suomi nyt kuitenkin on se ensimmäinen koti, ja Kreikka vaikkapa sitten se toinen koti...

Blondi kuittaa!